Wanhat walokuvat elämään... mitä, miksi, miten ???
Meillä kaikilla on kuvia. Monenlaisia kuvia, vanhoja kuvia, uudempia kuvia, fyysisesti rikkoutuneita kuvia, värivirheellisiä kuvia, kuvia joissa on ei toivottuja henkilöitä, epäteräviä kuvia, liian kontrastittomia tai liian kontrastisia kuvia, homehtuneita kuvia, liian pikkuruisia kuvia, kuvia, kuvia, kuvia..... liian ties mitä kuvia ! Niitä on kenkälaatikoissa, piirongin laatikoissa, jossakin muussa laatikoissa, kirjahyllyssä kehyksissä, mummon perintötavaroiden joukossa... ja näin kovalevyjen aikakaudella suurin osa kovalevyillä, odottamassa "sitä suurta kovalevyn posahdusta".... ja yllätys yllätys... niitä on myös jopa valokuva-albumeissa!!
Yhtä kaikki, joskus tuntuu näin digikuvien aikaan, että ihmiskuntaa uhkaa suuri kuvaähky. Tällainen uhkakuva johtuu tietenkin siitä, että kuvien ottaminen ei digikameroilla nykyään maksa juurikaan mitään. No, hyvä niin, tämän ansiosta kuvia voidaan tietenkin ottaa sieltä ja täältä ja vähän jostain muualtakin. Saatat kysyä, että entä sitten? Ei ehkä mitään. Mutta toisaalta kuvien arvostus onb kokenut eräänlaisen inflaation, kun suuri osa ihmisistä on totutettu ties minkälaisiin kuviin. Esim. häätilaisuuksissa kuvat ottaa siskon kaiman poika ja lopputulos voi olla hmm.. mielenkiintoinen. Ammattivalokuvaajien arvostus on kadonnut digiajan myötä sen siliän tien. Vaikka, nimenomaan usein juuri ammattilaisen käyttäminen voisi olla kaikkien edun mukaista.
Loppujen lopuksi kuvien tekninen taso, noin silmällä tarkastellen ei ole erityisen dramaattisesti kehittynyt sadan viime vuoden aikana. Edelleen voimme katsella isovanhempiemme ajalta teknisesti kauniin sävyisiä ja varsin tarkkoja kuvia. Valitettavasti ne ovat enemminkin kuluneet sen johdosta, että niitä on useinmiten kohdeltu kaltoin.
Monet ns. "kenkälaatikkokuvat" näyttävät viereisen mallikuvan kaltaisilta, kun ne joutuvat monenlaisille mekaanisille koetuksille. Tämäkin kuva on saannut joskus vuosien varrella "siipeensä", ilmeisesti jotakin nesteroiskeita, ja näyttää nyt tältä. Kun ajattelee vielä tämänkaltaisten perhekuvien ainutlaatuisuutta, niin on todella sääli jos niistä ei pidetä huolta.
klikkaa kuva isommaksi
Edellä oli pientä johdantoa sille, miksi kuvista kannattaa a) pitää hyvää huolta ja b) teettää asiansa osaavalla valokuvien entisöijällä uusi, entistä ehompi versio jo jostakin oheisen kuvan kaltaiseksi muuttuneesta kuvasta.
Varsin kehnotkin kuvat voidaan korjata, jopa sellaisetkin, joita uhkaa roskakori. Kuva voi olla naarmuinen, halkeillut, kauhtuneen kulunut tai siitä voi puuttua jopa paloja. Kuvassa voi olla ajansaatossa tullut värimuutoksia, eli kuva on muuttunut punertavaksi, vihertäväksi tai kellertäväksi.
Klikkaa kuva isommaksi
Oikealla olevassa kuvaparissa on tyypillinen kuva 60-luvulta joka on hieman kärsinyt. Kuvassa ovat lapsoset, Merja ja Risto. No, he ovat jo itsekin tähän päivään mennessä kokeneet monenlaisia kolhuja ja myös rapistumista on tapahtunut, mutta he joutuvat teknologiasta huolimatta tyytymään osaansa... Tätä kuvaa on sen sijaan saatu vähän kohennettua lievällä käsittelyllä.
Mainitaan nyt varmuuden vuoksi, että ylempi kuva on lähtötilanne ja tämän tyyppinen kuvan fixaus maksaa n. 10x15 kuvakokoon n. 15 euroa.
|