Tämän tekstin alla oleva taulu on saanut aivan erityisen paljon kipeää ja kangas on repeytynyt ja venynyt erittäin pahasti. Voisi melkein luulla, että pilalla on ja roskakatos odottaa.

Vauriot ovat melkoisia, kuten kuvista saatoit havaita... mutta, taulu on korjattavissa...! Kuten alla olevista kuvista saatat myös havaita.

Miksi on syytä kiinnittää huomiota myös siihen millaisia materiaaleja kehystyksessäkäytetään??

Taustapahvin merkitys kuvien suojauksessa selviää dramaattisella tavalla kun katsot viereistä kuvaa.
Tämä halpa hapollinen taustapahvi on ollut suojaamassa pastellityötä joka ei jätä mitään arvailujen varaan...

Kuten huomaat se on ollut muotokuvassa.
Työ itsessään ei ole mennyt viellä silmin nähden pilalle, mutta siihen on jo siirtynyt merkittävällä tavalla erilaisa happoja, kuten ligniiniä ym. itse työhön. (En näytä nyt itse taideteosta tässä artikkelissa yksityisyys-suojasta johtuen.)
Varsinainen vahinko saattaa ilmetä haalistumisina, kellastumisina vasta vuosikymmenten jälkeen, mutta jokatapauksessa teoksen ikä on lyhentynyt huomattavasti.

Myös itse teoksessa käytetty paperi on ollut jo itsessäänkin myös hapollista ja halpaa laatua.
Esimerkki korostaa hyvin, miksi tulisi aina käyttää happovapaita materiaaleja, niin itse taideteoksessa kuin sen suojana olevissa materiaaleissakin. Kuten taustapahveissa ja paspis eli aukkopahveissa.

Oikealla olevassa kuvassa on kuvattu lasia, johon on siirtynyt tekstiä kehystetystä ja tämän lasin alla olleesta diblomista. Paperiteos on ollut kiinni fyysisesti lasissa.
Kuva osoittaa selvästi sen, miksi tulisi käyttää aukkopahvia, eli paspispahvia, jolloin itse teos ei kosketa lasiin mistään kohtaa.

Aukkopahvi teoksen/kuvan ja lasin välissä estää teoksen pinnan fyysisen kosketuksen lasiin ja mahdollistaa näin pidemmän käyttöiän itse kehystetylle kohteelle.
Erityisesti jos työssä ei ole aukkopahvia ja työn ja lasin väliin pääsee kosteutta voi työ tarttua lasiin kiinni varsin dramaattisin seurauksin. Jopa niin, että kehystetty teos käyttökelvoton.
Myös  aukkopahvin tulisi aina olla happovaapaata materiaalia, jotta se säilyisi kellastumatta ja pahvista ei ajan saatossa liukenisi happoja teoksen sisään.
Erityisesti pastellityöt, valokuvat, akvarellit ja grafiikanlehdet tulisi aina suojata aukkopahvilla.

Alla olevassa lasissa, joka on ollut puupiirroksen suojana, voidaan hyvin havaita
miten dramaattisella tavalla itse taideteos tarttuu/siirtyy lasiin kinni, jos työ ei ole eristetty
aukkopahvilla riittävästi lasista irti.  No, toisaalta jos haluaa kopioida työn lasiin kiinni....
niin ehkä se sitten on eräs taiteen muoto tämäkin. Emme tosin suosittele tätä vaihtoehtoa!!